Kulttuurisivuja Karjalasta

 
 

Oskar Johansson
(11.02.1892- 26.02.1938)

 

johansson.jpg (4319 bytes)  Oskar Johansson syntyi Helsingissä, kivityöläisen perheeseen. Kansakoulun päätettyään jatkoi pari vuotta opintoja peruskoulussa; joutui keskeyttämään opintonsa, oli pakko aloittaa työnteko. V.1918 liittyi punakaartiin ja osallistui luokkasotaan. Viipurin lähettyvällä joutui vangiksi. Kahden ja puolen vuoden päästä onnistui karkaamaan vankilasta ja ylitettyä Neuvostoliiton rajan tuli Pietariin. Päätettyään Pietarhovissa toiminneet suomenkieliset kurssit aloitti opettajanuransa ensin Pietarin, sitten Muurmannin alueella ja vuodesta 1925 Karjalan maaseutukouluissa.

  O.Johanssonilla ei ollut kirjailijan kokemusta kotimaassaan. Omien sanojen mukaan “kuvaamishalu” syntyi “vankilassa viruessa”, “kannustimena olivat ne kauheat kokemukset, joiden alaisina luokkasodan vangit joutuivat Suomen lahtarivankiloissa virumaan ja kuolemaan”.

  Hän yhtyi Karjalassa kirjailijajärjestön toimintaan, oli perustamassa KAAPP:ia (v.1926).

  1920-30-luvuilla O.Johansson julkaisi runsaasti kertomuksia, kuvauksia, runoja sekä laajempia teoksia. Niiden aiheena olivat kansalaissodan tapahtumat Suomessa ja Venäjällä, sosiaaliset ja taloudelliset muutokset sekä niiden vaikutus ihmisiin, pohjoinen karu ja ihana luonto. Monet teokset liittyvät kirjailijan omaelämäkerrallisiin kokemuksiin.

  Ensimmäisiä laajempiä teoksia oli 1928 vuoden mittaan Punainen Karjala-lehden palstoilla julkaistu vallankumous-romanttinen romaani Uutta aikaa kohti, jonka pääsisällön muodosti uuden ja vanhan elämän taistelu.

  V.1931 ilmestyi romaani Punaiset tunturisissit. Se alkoi syntyä Johanssonin ollessa opettajana Uuraan kylässä Muurmannin alueella. Kirja kuvaa karun Pohjolan oloissa luonnonvoimia ja paikallisten kalakauppiaiden sortoa vastaan taistelevien patriarkaalisien kalastajien arkielämää ensimmäisen maailmansodan alkaessa, elämän ja koettelemuksien kiristymistä kansalaissodan ja ulkomaisen intervention aikana sekä kalastajien vallankumousellisen tietouden kehitystä näinä vuosina.

  Suomen luokkasota-aiheelle oli omistettu Teräsviima-romaani (1935). Tekijä pyrkii tilittämään sen syitä ja seurauksia. Vaikka kirjaa on pidetty Johanssonin onnistuneempana romaanina, hän kiinnittää siinä enemmän huomiota ulkopuoliseen kuvaukseen, kuin henkilöiden sisäiseen kehitykseen. Teoksesta puuttuu psykologisuus; henkilöt on luotu melko mustavalkoisiksi; juonen kehitys ei ole aina loogista, paljon osaa saa teoksessa sattuma.

  Johanssonin omimpaa alaa olivat kertomukset ja kuvaukset. Aiheasteikko on rikas, mutta taiteelliselta kannalta nekin ovat eriarvoisia.

  Kirjailijan omaan elämään perustuu kertomus Kiitos neuvosta, se myötäilee Johanssonin NL:n rajan ylitykseen liittyviä kokemuksia.

  Hänen opettajatyönsä saa jatkoa teoksissa lapsille. Niitäkin on paljon: Mainio viitonen (Lasten näytelmä), Kullekin ansionsa mukaan, Metsän pikkupunikit, Vanhan partisaanin opetus ym. kertomuksia.

  Iljitš in lamppu, Kepponen, Mummojen ekskurssi, Kalaonni-kertomuksissaan kirjailija kuvaa ajan tuomia uutuuksia ja muutoksia maalaiselämään ja vanhemman polven suhtautumista niihin. Värikkyyttä tuo rahvaan kieli ja tekijän lempeä huumori koomisten tilanteiden tulkinnassa.

  O.Johanssonin kertomuksissa on usein allegoriaa, symboliikkaa ja romantiikkaa.

  “Harmaan kodin vanhat ikkunat itkevät punaisia kyyneleitä” yhdessä nälkään kuolleen lapsen äidin kanssa kertomuksesta “Äidin suru” (se liittyy kansalaissodan ajan kuvaamiseen).

  Hallaa ja tauteja tuoneen suon kuivaaminen symboloi ihmisen vapautumista riippuvaisuudesta luonnon oikuista (kertomus Suo).

  Kevät-kertomus taas tulvii tunteita ja värejä. Samoin riemua on sekä luonnossa että ihmisten työssä kertomuksessa Kevätriemuja, sillä “kevään hurma on väkevin, viettelevin, tenhoavin. Vilun voittaja, valon valloittaja”. “Orahalla on jo onni kansan” myös uuden elämän tulolle omistetussa Talvisessa kuussa.

  Kuvauksissaan O.Johansson kertoi Karjalan suurista rakennustyömaista (Kontupohja-iskutyö), kalastaja-artteleista (Miten kalastuskommuuni syntyi Sukkakosken retkellä), metsureiden ja uittajain työstä (Joka iikka uittoon) sekä maatalouden iskureista (Peltojen iskuri). Kaikki ne olivat paatoksellisia ja ylistivät ajan saavutukisa.

  V.1937 O.Johansson viimeisteli Muurmannin kalastajista kertovaa uutta romaaniaan. Se jäi julkaisematta ja sen käsikirjoituskin hävisi, koska saman vuoden syyskuussa hänet erotettiin (nationalastina) Kirjailijaliitosta. 17.01.1938 hänet vangittiin. Johansson sai kuolemantuomion, joka pantiin täytäntöön 26.02.1938. Myöhemmin syytös tunnustettiin virheelliseksi ja hänet rehabilitoitiin.

 

Kirjallisuudentutkija Tamara Starshova




[Kirjallisuus] [Sisallysluettelo]


rozhina@petrsu.ru